Anteeksi hiljaisuuteni, muutaman päivän minua on vaivannut uskonpuute ihmiskuntaan noin yleensä. Se on epäoikeudenmukaista tämän blogin lukijoita kohtaan, niinpä yritän kirjoittaa sen ulos itsestäni. Pahoittelen myös sitä, että kirjoitus jää osin käsittämättömäksi ilman kontekstia. Mutta siis, työblogiin tämä oikeasti liittyy.

Minun maailmankatsomukseeni kuuluu joitain osasia, jotka tiedän itsekin naiiveiksi Minä nimittäin uskon, että ihmiset huolimatta kyvystään julmuuteen ja typeryyteen ovat jossain määrin pohjimmiltaan rationaalisia olentoja. Kaikista vastakkaisista todisteista huolimatta. Ja kun näin on, uskon myös, että ihmisten välinen kommunikaatio on positiivinen asia. Vapaa keskustelu tai ylipäätään se, että erilaiset ihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan esimerkiksi verkossa johtaa lopulta johonkin suurempaan hyvään. Ja tieto vähentää typeryyttä. Tämän uskoni vuoksi minä olen innoissani esimerkiksi meidän pikkuisen valokuvatorstaimme tyyppisistä asioista, verkon tarjoamista mahdollisuuksista yhteisöllisyyteen.

Pidän tätä uskoani ihmisiin yllä esimerkiksi siten, että pysyn kaukana verkossa liikkuvasta pahimmasta saastasta. Kaikkea ei tarvitse onneksi lukea. Itsepetoksestahan tässä tavallaan on kysymys, mutten halua muuttua täysin kyyniseksi.

No, työblogissa on tosiaan meneillään täysin laaduton keskustelu siitä onko ihmisellä oikeus sananvapauden nimissä myös vapaasti ilmaista vihaansa toisia etnisiä tai uskonnollisia ryhmiä kohtaan, ei kun anteeksi, keskustella maahanmuuttopolitiikan perusteista. Vaikka olenkin eri mieltä, ymmärrän muutaman keskustelijan kannan; jos arvot ovat äärimmäisen liberaalit, on helppo ajatella, että vapaassa demokratiassa myös suvaitsemattomuutta on pakko suvaita, vaikkei itse olisikaan suvaitsematon. Itse en tähän pysty. Toki myös asiallinen keskustelu maahanmuuttopolitiikastakin (johon tosin ei yleensä missään törmää) pitää sallia siinä kuin asiallinen keskustelu Nato-kysymyksestäkin.

Useimmat ovat kuitenkin tulleet työblogiini kertomaan miksi rasistista vihaa lietsova henkilö on oikeassa, ja tämä on minulle edelleen se vaikea paikka ymmärtää. En hyväksy rasisimia missään muodossa, en edes silloin kun sitä kutsutaan nokkelasti monikulttuurisuuskritiikiksi. Itse asiassa kaikkein vähiten juuri silloin.

Kirjoitin auki oman kantani ja poistin sellaiset viestit, jotka ovat selkeästi lakia tai journalistin ohjeita vastaan. Jätin muut. Mikä sitten käytännössä tarkoittaa, että sananvapauden nimissä työblogissani on kymmeniä käytännössä rasismia puoltavia mutta päällisin puolin poliittisesti korrekteja viestejä, mutta olen silti samaan aikaan paha sensori. Ja koska olen pakostakin joutunut lukemaan läpi kaikki saapuneet viestit, minusta tuntuu suunnilleen siltä kuin olisin uinut ulosteissa.

Eniten minua tässä kiusaa se, että törmään tässä asiaan, jossa vapaa keskustelu ei johda mihinkään positiiviseen tulokseen. Jo omalle ristiretkelleen lähteneelle rasistille on täysin turha esittää mitään vasta-argumentteja, ennakkoluuloihin ja pelkoihin eivät mitkään rationaaliset perustelut auta. Enkä oikeastaan täysin usko siihen lohdulliseen ajatukseen, että päästyään kerran kirjoittamaan vihaansa ulos julkisesti rasisti olisi vähemmän halukas ryhtymään suoraan toimintaan.  Tuskinpa. Yleensä viha synnyttää vain lisää vihaa.

Mielestäni on hyvä, että Suomen laissa on kohta, joka kieltää kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Uudet Taisteluni -variaatiot eivät ole kenenkään etu. Se onko kielloista sitten mitään todellista hyötyä tai miten tiukasti sitä on järkevää valvoa onkin sitten asia erikseen.
Tekniset rajoitukset puolestaan eivät ole luotettavia. Ei ole tosiaankaan hyväksi, jos me emme lapsipornon pelossa pääse Pornaisen kunnan sivuille.

Toisaalta en ole myöskään sitä mieltä, että verkon pitäisi olla jotenkin erityisasemassa. Vihan lietsominen yksittäistä kansalaista tai ryhmää kohtaan ei saa olla sallittua. Kenenkään ei pitäisi oikeusvaltiossa joutua sietämään esimerkiksi tappouhkauksia - niitähän tuli tässä aivan hiljan esimerkiksi tuoreelle eurooppa- ja maahanmuuttoministerille Astrid Thorsille. Millaisessa yhteiskunnassa me oikein elämme, pelottavaa.
Minusta rasismin kohdalla ei ole enää kysymys mielipide-eroista vaan ihmisoikeuksista.

Toivon kovasti, että seuraava sukupolvi sentään olisi edellistä viisaampi. On nimittäin toivottavasti vaikeampi olla maahanmuuttajia vastaan yleensä, jos on tilaisuus tutustua yhteenkin maahanmuuttajaan henkilökohtaisesti. Sen jälkeen on vaikeampi ajatella, että maailmassa on erikseen Me ja Ne.
Ehkä samassa päiväkodissa kasvaneet Abdul ja Heikki eivät ihan yhtä helposti aikuisena vihaa toisiaan.
Ehkä.

Jotain voisi toki aktiivisemminkin yrittää tehdä. Kotona opittuja ennakkoluuloja on toki vaikea poistaa, mutta ehkä sitäkin koulussa sopisi aktiivisemmin yrittää. Monet opettajathan näin yrittävätkin tehdä, kyllähän kouluissa jonkin verran yritetään tarjota lapsille esimerkiksi kansainvälisyyskasvatusta siinä kaiken muun ohella. Ehkä ei kuitenkaan olisi huono idea, jos olisi olemassa kaikille pakollinen oppiaine, jossa opeteltaisiin ihan sitä ihmisenä olemista, opittaisiin pienestä pitäen asettumaan toisen asemaan, mietittäisiin eettisiä kysymyksiä. Elämänkatsomustiedosta olisi hyötyä myös kirkkoon kuuluville.