Talkki tuoksuu, solkikengät sopivat kämmenelle, punaiset.
Joku viikkaa vaatteita säntillisesti, tuosta hiha toisen päälle, kahtia kaula-aukosta, vielä kerran kaksin kerroin, otetaan seuraavaksi potkuhousut, tulee kiire.
"Koettaisit nyt levätä", joku toinen sanoo.
"Liian myöhäistä."
Reikä sydämessä, sanovat, ei se sinun syytäsi ole, eikä kenenkään, eihän, onkohan.
Nainen viikkaa vaatteita, sopivat varmaan siskontytölle, etteivät ihan hukkaan mene, käyttämättömät, turhia kaikki.
Pinnasängyn yllä mobile pyörii yksinään ympyrää.


Kas, tämähän oli vaikeampaa kuin kuvittelin. Kyseinen sormiharjoitus oli nimittäin seitsemän virkkeen novelli -meemi, jonka bongasin aiemmin ainakin Sun äidiltä ja Kirjailijan häiriöklinikalta. Eli piti siis kirjoittaa tälläviisiin virkkeitä:

1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus

Maisema taitaa olla tässä tosin vähän omapäisesti käsitetty, niin kuin varmaan sekin mikä on virke. Pidän tällaisista lyhyistä sanapeleistä, vaikka olenkin harjoituksen puutteesta vähän ruosteessa. Sormiharjoitukset ovat apuna etenkin blokkipäivinä. Toinen hupaisa lyhytnovellilaji on muuten scifiharrastajien lanseeraama raapale, jossa sääntönä on tasan sata sanaa.

Hei, lauantaiseura, oletteko hereillä? Parempia yritelmiä kehiin. Tänne tahi omille blogeille. Hop.