Huomasitteko: Kiina on ihan samanlainen valtio kuin kaikki muutkin. Ei, minä en puhu nyt mistään tylsistä  ihmisoikeusrikkomuksista vaan tästä tänään uutisiin pulpahtaneesta suuremmasta oikeusmurhasta.

Siis tästä, että avajaisissa laulanut saparopäinen pikkutyttö ei oikeasti laulanutkaan itse, vaan laulaja oli  toinen pikkutyttö kulissien takana. Kun sillä toisella pikkutytöllä oli liian epätasainen hammasrivi ja pulleat posket, eihän sellaista sopinut maailmalle näyttää Kiinan edustajana, vaikka se nyt sattumalta osasikin laulaa.

Tässä kohtaa pitäisi sanoa, että kauhistus, miten ne kehtaa. Kun tällaisistahan asioista me tosissaan välitämme, emme mistään joutavanpäiväisistä sensuureista ja väkivallasta ja vangitsemisemisista ilman oikeudenkäyntiä.

Jotenkin kuitenkin tuntuu tekopyhältä, vaikka olenkin kaikkien pulleaposkisten pikkutyttöjen puolesta pahoillani.

Juuri samaahan me täällä ns. sivistyneissä länsimaisissa demokratioissa teemme koko ajan. Lahjakkuus ei varsinkaan musiikissa riitä mihinkään, jos tavoitellaan oikeasti suuria yleisöjä. Pitää olla näyttävä, muka. Meillä tästä on tapana syyttää pahaa musiikkiteollisuutta, ei sentään pahaa valtiota. Musiikin kuuntelija, katsoja, ostaja ei tietenkään itse ole vastuussa mistään.

Epistä tämä tosiaan on, muttei sentään kiinalaisten keksintöä.