Ilostuin, kun huomasin, että Yle tuottaa nykyisin kansalaismediakatsausta. Blogeista toki vain osa edustaa  tai haluaakaan edustaa kansalaismediaa tai varsinkaan kansalaisjournalismia. Minusta on laiskana ihmisenä kuitenkin aina mukavaa, jos joku seuraa keskustelua puolestani, poimii joitain helmiä talteen. Jokin  mielenkiintoinen menee aina itseltä ohi.

Ilo loppui, kun törmäsin tähän hengentuotteeseen (via Ikkunaiines). Kirjoittaja siis lupaa kuvata ja kuvailla meille ankeita lounaitaan työpaikkaruokalassa, koska:

"Työhöni Yleisradion Kansalaismediakatsauksen toimittajana kuuluu blogien lukeminen pitkin päivää. Hyvin nopeasti tämä on alkanut ahdistamaan minua, koska ihmiset kirjoittavat sisällyksetöntä epäkiinnostavaa sontaa suurimman osan ajasta. Sinänsä tässä ei ole mitään vikaa, onhan ihmiset oikeutettuja kirjoittamaan mitä haluavat ja päiväkirjamaiset blogit on muutenkin tarkoitettu varmasti pikemminkin tutuille kuin kansalliselle kanavalle.
Kuitenkin tilanne on ruvennut ahdistamaan. Ohjelma pitäisi saada ulos ja turhauttavaa on että suomesta puuttuu kokonaan kunnollinen kansalaisjournalismi. Joten näin ollen minä olen päättänyt että sen sijaan että taistelisin tuulimyllyjä vastaan, aion liittyä joukkoon."

Jep, epäkiinnostavan sonnan löytäminen ei ole varmastikaan vaikeata. Minusta kuitenkin tässä sahataan aika reippaasti omaa jalkaa katki, jos kirjoittajan työnä tosiaan on perata sonnan seasta sitä jotain muuta, kiinnostavampaa ainesta. Jos blogi on aito, ihmetyttää että miksi tässä pilataan näin komeasti oman ohjelman uskottavuus heti sen alussa.

Omasta työstä mariseminen blogissa on minusta yleensä ihan tervettä. Osa on varmasti kirjoittajalleen terapiaa, osa on helvetin hyvää viihdettä, osa tervettä kritiikkiä todellisista ongelmista. Omaan alaan liittyvä marmatus tietenkin kiinnostaa erityisen paljon. Tästä nyt tosin tuli mieleen, että jos joku tosiaan uskoo omaan työhönsä noin mitättömän vähän, olisi armeliainta vain vaihtaa työpaikkaa ja nopeasti. Kuka sitä sontaa muka pakottaa seulomaan?