Korjasin jotain kirjoitusvirhettä, palasin sivulle. Ja kaikki tekstit
olivat kadonneet. Näköjään ne palasivat, kun julkaisin uuden jutun.
Hallelujaa.
Tekniikka tekee elämästä helppoa kun ei osaa.
Olin saada raivohalvauksen, kun nettiyhteys viimeksi pätki.
Operaattorin pirteää jonotusmusiikkia sai tavalliseen tapaan kuunnella
tunnin. Lopulta langan päähän saatu insinööriasiakaspalvelija kysyi,
että olenkohan kokeillut käynnistää konettani uudestaan. Ja että
tiedänköhän minä mistä napista koneessani niin voi tehdä.
Enpä tietenkään tiedä. Sitähän kannattaa varmuuden vuoksi olettaa, että
kaikkia apua tarvitsevat naisihmiset ovat tietokoneasioissa tyhmiä. Tai
tyhmiä yleensä.
Äskeisen katastrofin jälkeen arvelen kuitenkin, että
insinööriasiakaspalvelija oli oikeassa. En oikeasti osaa mitään. Toisin
kuin ATK-alkeiskurssilla vuonna nolla opetettiin, tietokoneen voi
vallan mainiosti saada rikki vain käyttämällä sitä. Minä saan koneet
sekoamaan vain katsomalla niitä.
Tai sitten alkuperäinen ajatukseni on oikea: koneet ovat oikeasti
vihamielisiä meitä kaikkia kohtaan, ja herra Murphy oli oikeassa.
Pitäisi vissiin tehdä parannus ja alkaa värkätä varmuuskopiota tästä.
maanantai, 17. lokakuu 2005
Kommentit