Korjasin jotain kirjoitusvirhettä, palasin sivulle. Ja kaikki tekstit olivat kadonneet. Näköjään ne palasivat, kun julkaisin uuden jutun. Hallelujaa.

Tekniikka tekee elämästä helppoa kun ei osaa.

Olin saada raivohalvauksen, kun nettiyhteys viimeksi pätki. Operaattorin pirteää jonotusmusiikkia sai tavalliseen tapaan kuunnella tunnin. Lopulta langan päähän saatu insinööriasiakaspalvelija kysyi, että olenkohan kokeillut käynnistää konettani uudestaan. Ja että tiedänköhän minä mistä napista koneessani niin voi tehdä.

Enpä tietenkään tiedä. Sitähän kannattaa varmuuden vuoksi olettaa, että kaikkia apua tarvitsevat naisihmiset ovat tietokoneasioissa tyhmiä. Tai tyhmiä yleensä.

Äskeisen katastrofin jälkeen arvelen kuitenkin, että insinööriasiakaspalvelija oli oikeassa. En oikeasti osaa mitään. Toisin kuin ATK-alkeiskurssilla vuonna nolla opetettiin, tietokoneen voi vallan mainiosti saada rikki vain käyttämällä sitä. Minä saan koneet sekoamaan vain katsomalla niitä.

Tai sitten alkuperäinen ajatukseni on oikea: koneet ovat oikeasti vihamielisiä meitä kaikkia kohtaan, ja herra Murphy oli oikeassa.

Pitäisi vissiin tehdä parannus ja alkaa värkätä varmuuskopiota tästä.