Olin väärässä jo ensimmäisessä kirjoituksessani.

Kyllä tällä blogilla tavallaan on missio.

Minulla on taipumus suorittaa elämää. Ajankäytön pitäisi muka olla tehokasta. Koska vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja, pitäisi osata priorisoida. En osaa, ja siitäkin on huono omatunto.

Muuan läheinen totesi hiljan, ettei ehdi lukea blogeja, kun senkin ajan voi käyttää hyödyllisemmin maailmankirjallisuuden lukemiseen (Maailmankirjallisuus kuulostaa paremmalta kuin pelkkä kirjallisuus, se on jotenkin aikuisempaa). Toinen kaveri mietti miten paljon enemmän sitä saisikaan aikaan, jos niin suuri osa muistista ei olisi täynnä jotain turhaa rojua niin kuin lapsena opittuja laulunsanoja.

Miten niin turhaa rojua? Kuka tästä elämästä arvosanoja antaa?

Tämä paikka on siis julistus turhuuden puolesta. Aivot eivät toimi, ellei niitä pidä välillä tyhjäkäynnillä. Sitä Suurta Romaania ei taatusti voi kirjoittaa ennen kuin on harjoitellut kirjoittamalla sivukaupalla roskaa. Ajantapolla on tarkoitus.
Yritän kirjoittaa tänne, jotta oppisin, ettei koko ajan tarvitse saada jotain aikaan.

Olen jäänyt koukkuun Simsiin. Koska olen itsekeskeinen ihminen, rakensin peliin itseäni muistuttavan hahmon.
Hahmo rakentaa uraa määrätietoisesti ja pyrkii muutenkin täydellisyyteen. Sillä on täydellinen perhe ja täydellinen talo. Unohdan yleensä komentaa sen ajoissa nukkumaan, niin että se sammahtelee milloin minnekin väsyneenä, portaikkoon tai kylpyhuoneeseen, sama se.
Pitäisi kait huolestua, mutten taida ehtiä tai jaksaa.