Raivasin juuri sankarillisesti eteisen lipastosta tilaa uusille puhelinluetteloille. Toisin sanoen nostin pöydälle ja paperinkeräykseen menemään yhteensä yhdeksän kappaletta vanhentuneita luetteloita. Yksi on toissavuodelta ja Tampereelta, kaikki loput on jossain vaiheessa vuotta kannettu sisään tämän asunnon postilaatikosta. Muistaakseni yhden luettelon karttaosaa on käytetty kerran tai kahdesti.

Laitoin tilalle tämänvuotisen sarjan kolme ensimmäistä osaa. Kun voihan sitä ihan hyvin tulla vielä eteen sellainen tilanne, että tarvitsee ehdottomasti nähdä paperilla jonkin lankapuhelimen numero. Voi, varmasti voi.

Jokunen vuosi sitten varhaisella kambrikaudella luettelolla olisi vielä ehkä ollut jonkinlaista käyttöäkin; aika monilla ihmisillä toki oli jo kännykkä, mutta ei läheskään kaikilla. Sähköiset hakupalvelut olivat vielä aika lapsenkengissä. Ensimmäiseen yhteiseen kotiimme perinteinen luettelo olisi otettu vielä ihan mielellään. Silloin sitä tosin jaettiin vain lipuketta vastaan lankapuhelinliittymän omistajille, ja meillä oli vuonna 199-jotain vain yksi säälittävä yhteinen kännykkä.

Ja nyt kun niille ei enää keksi hyvällä mielikuvituksellakaan minkäänlaista käyttöä, niitä tulee väkisin asuntoon kolmena eri sarjana. Kuinka ympäristöystävällistä. Maailmassa on virhe.


(Niin ja tuo otsikko, sen kirjoitin tyytyväisenä töissä eilen. Enkä olisi kyllä tajunnut ilman työkaverin huomautusta, että siinä on jotain pikkuriikkisen pielessä. Mutta äh, yhden sanan muuttaminen muotoon -operaattorit ei sinänsä tee toimijoista yhtään järkevämpiä. Enkä minä yhtään väsynyt ole, miten niin. )