Niin, sitä vaan että tuolla meidän
Nonossa on vielä muutaman päivän ja muutaman uuden tarinan verran meneillään Kehon kuvia -teema. Olen iloisesti yllättynyt siitä kuinka upeita taiteilijoita ja kirjoittajia olemme tällä kertaa saaneet houkuteltua mukaan. Kommenttilaatikossa sen sijaan näyttää paljon kuolleemmalta kuin tavallisesti, ja se on harmi se. Meistä useimmilla kun kuitenkin jonkinlainen keho on vaivoinamme, luulisi aiheesta löytyvän jotain pientä sanottavaakin.

Meidän alkuperäinen ajatuksemmehan nimittäin oli, että Nono on aidosti lukijoidensa näköinen lehti. Aiheita saa kommentoida koko ajan. Saa väittää vastaan, saa kertoa oman tarinansa, kuvia ja tekstejä otetaan vastaan myös sähköpostitse. Saa keskustella.
Toki niin tehdäänkin, joistain aiemmista aiheista on syntynyt pitkiäkin ketjuja. Miksi ei näistäkin siis, vielä on hetki aikaa.
Jokin kynnys on olemassa, jokin vieraus, joka estää kommentoimastakin. Tunne siitä, että pitäisi kirjoittaa ajatellusti eikä hetken hurmiossa.