Turhan monet oppivat koulussa, että musiikki kuuluu vain musikaalisille. Jos laulukokeista saa liian monta huonoa arvosanaa, omaa lauluääntä alkaa helposti hävetä. Silti tarve tuottaa musiikkia on meissä, taidoista riippumatta.

Minusta ei ole yhtään merkillistä, että kirkkojen kauniissa joululauluissa ja karaokebaareissa käydään niin suurin joukoin, vaikka ne minulle vääriä paikkoja ovatkin. Ihmiset tarvitsevat enemmän tilaisuuksia laulaa yhdessä oli ääntä tai ei. Suomessa on helppo harrastaa musiikkia, mutta ihmisten arkeen kuuluva musiikki tulee nykyisin turhan usein nauhalta.

Minä olen soittanut viulua nelivuotiaasta, laulaakin ehdin sekä kuoroissa että bändeissä. Nykyisin en vakavissani ehdi harrastaa mitään, se harmittaa. Liian harvoin pääsen nykyisin laulamaan muuten kuin suihkussa, vaikka sekä oma perheeni että puolisoni perhe soittaa ja laulaa. Viikonloppuna sentään pääsi pitkästä aikaa äänittämään lankomiehen autotallissa luokattoman huonoa hevibiisiä, se oli kivaa. Moista vain nykyisin tapahtuu ihan turhan harvoin.

No, asiaan siitä nainen.

Minusta on aivan tolkuttoman hienoa, että uusi teknologia auttaa keksimään uusia tapoja tehdä musiikkia yhdessä maantieteestä välittämättä. En taida itse päästä ensi viikolla osallistumaan Skype-joululauluun. Suosittelen sitä kuitenkin kaikille muille. Loistava idea.